Catherine ja Zachary istuivat yhdessä katsomassa televisiota, kun puhelin soi. Kate nousi sohvalta ja vastasi puhelimeen. Näytössä ei ollut soittajan numeroa, joten hän oletti, että soittaja oli todennäköisesti joku kaupustelija. Catherine valmistautui ilmoittamaan mahdolliselle kaupustelijalle, ettei hänellä todellakaan ollut rahaa ostaa mitään, kun puhelimesta kantautuva miehen ääni oli lamaannuttaa naisen täysin.
"Hei Katie. Siitä on jo aikaa. Mitä meidän pikkuiselle kuuluu?"
"Robert! Miksi sä otat yhteyttä muhun nyt?" Katen ääni vapisi, hän lähestulkoon pelkäsi mitä mies aikoi seuraavaksi sanoa. Zacharyn isä ei ollut ottanut yhteyttä entiseen tyttöystäväänsä tai lapseensa lähes kymmeneen vuoteen millään muulla tavalla kuin elatusmaksuin, eikä Kate ollut odottanut mieheltä minkäänlaista yhteydenottoa enää pitkään aikaan. Kate hipsi nopeasti omaan makuuhuoneeseensa niin, ettei Zachary kuullut puhelua. Nainen ei halunnut, että hänen poikansa älyäisi mistä on kyse.
"Halusin vain kuulla mitä teille kuuluu. Olisi mukava tavata sut ja poika", mies jatkoi Catherinelle niin tutulla matalalla äänellään. Kate ei halunnut poikansa tapaavan isäänsä, siitä huolimatta että jokaisella lapsella oli oikeus isään, Robert ei ollut tarpeeksi asiallinen voidakseen näyttää Zacharylle miehen mallia. Kate toimisi mieluummin itse sekä äitinä että isänä.
Rob oli nuorena perustanut bändin, Kate oli ihaillut pari vuotta vanhempaa nuorukaista ja saanut lopulta ihailulleen vastakaikuakin. Pariskunta seurusteli lähes kaksi vuotta, vajaan vuoden ennen Zacharyn syntymää ja suurinpiirtein saman ajan pojan syntymän jälkeen. Pitkään Robert ei jaksanut kuitenkaan olla kiinnostunut, vaan hän jätti tyttöystävänsä ja pienen poikansa oman onnensa nojaan lähteäkseen pidemmälle kiertueelle lisää mainetta saaneen bändinsä kanssa. Tietysti nuorta miestä kiinnostivat muutkin naiset, Rob kun sattui olemaan komea ja tunnettu, kiusaus oli liian suuri kestettäväksi. Lähtönsä jälkeen Robert näkyi lapsensa elämässä pelkästään tiliotteissa suoritettuina elatusmaksuina.
"Miksi? En halua, että tapaat Zacharyn. Mutta voidaan me keskustella nykytilanteesta, jos välttämättä haluat", Catherine sanoi yrittäen tavoitella kovaa, anteeksiantamatonta äänensävyä puheeseensa.
"Vai niin. Miten olisi tapaaminen River Point Barissa huomenna kello 17? Mä ootan sua siellä", Robert sanoi määrätietoisen kuuloisena eikä jäänyt odottelemaan mitä Katella olisi ollut sanottavaa asiaan. Puhelin piippasi tyhjää ennen kuin nainen ehti vastata.
"Kusipää", Kate sähähti tuuttaavalle puhelimelle. Robert ei todellakaan tulisi enää pilaamaan heidän elämäänsä!

 

Hieman yli viideltä Catherine kiirehti River Point Bariin suoraan koulusta, hän oli jäänyt neuvottelemaan rinnakkaisluokkaa opettavan opettajan kanssa yhteisistä liikuntatunneista ja keskustelu oli venähtänyt hieman pidemmäksi kuin oli alunperin ollut tarkoitus. Varsinainen opetus oli päättynyt Katen osalta jo kolmelta, mutta hän oli tuntien jälkeen jäänyt korjaamaan kolmasluokkalaistensa kokeita ennen neuvottelua.
Kate ei tiennyt pelkäsikö enemmän sitä, että Robert olisi paikalla, vai sitä, etteikö tämä olisi. Nainen katsoi nopeasti baarin ovelta näkyikö tuttua vaaleaa miestä jonkun pöydän äärellä, ja kyllä, Kate näki Robertin istuvan biljardipöydän vieressä ja siemailevan jonkinlaista drinkkiä. Mies ei ollut muuttunut juurikaan, hiukset olivat hieman lyhentyneet, mutta selkeästi pukeutumistyyli ja rakkaus alkoholiin olivat ennallaan, Catherine seurasi miten Rob tyhjensi drinkkinsä, ojensi tyhjän lasin tarjoilijalle ja oli jo pyytämässä uutta, kun huomasi Katen lähestyvän pöytää.
"Ahaa, Katie! Ehdin jo ajatella ettet pääsekään... Viehättävä asu sulla", mies puhui tuttuun tapaansa lipevästi ja katsoi Katea niin, kuin oli joskus aikoinaan katsonut. Nainen tunsi pienen kouraisun sisällään vanhojen muistojen tulviessa mieleen, mutta kokosi itsensä nopeasti ja istuutui Robertia vastapäätä ankara ilme kasvoillaan.
"Mä tulin tänne vain siks, että mua ei kiinnosta olla missään yhteyksissä sun kanssa. Zach ei tule tapaamaan sua, enkä halua että sä enää edes yrität", Catherine puhui tasaisesti ja vakuuttavasti, hän kuulosti jopa ilkeämmältä mitä oli tarkoittanutkaan. Robertin ilme ei kuitenkaan värähtänytkään, miehen kasvoilla seisoi edelleen vanha ylimielinen katse. Kate oli nousemassa tuolistaan ja poistumassa, kun Robert pudotti pomminsa.
"Mä haluan Zacharyn huoltajuuden", mies totesi lähes hilpeästi, hän silmäili edessään istuvaa naista tarkasti, opettajan vaatteet yllään Catherine ei oikeastaan ollut kovinkaan sulokas, mutta eipä Robert tästä naisesta enää kiinnostunut ollutkaan.
"Mitä?" Catherinen suusta pääsi hallitsematon voihkaisu, mitä tuo mies oikein yritti sanoa? Miten Robert edes voisi viedä hänen lapsensa? Minkälainen tuomari määräisi lapsen pois äidiltään, varsinkaan tälläisessä tapauksessa kun äiti ei ollut väkivaltainen tai alkoholisti.
"Mä oon menossa naimisiin. Oon seurustellut jo pidempään tosi ihanan naisen kanssa, meille on tulossa vauvakin. Mä sitten ajattelin että Zach täydentää kaiken. Mulla on täysi oikeus anoa lapseni huoltajuutta, ja uskompa, että mulla on nyt paremmat mahikset ku sulla", Robertin ylimielinen ilme muuttui ilkeäksi virnistykseksi. Jos Kate oli hetkeäkään ajatellut, että hän selviäisi entisen poikaystävänsä tapaamisesta viidessä minuutissa ja ilman kolhuja, hän oli ollut väärässä.
"Mutta mun asianaja ottaa yhteyttä. Heippa", Robert nousi röyhkeästi pöydästä ja marssi ovesta ulos. Kate jäi suu auki istumaan tuoliinsa, hän ei tiennyt mitä olisi ajatellut. Eihän hän voisi menettää Zachia, eihän?
"Rouva... Seuralaisenne ei maksanut juomaansa. Hoidatteko laskun?" tarjoilija ilmaantui vakavana pöydän viereen. Kate nousi uhmakkaasti ylös ja pudisti päätään.
"En todellakaan maksa. Laittakaa lasku Robert Keatonille", nainen sanoi ja lähti rivakasti kävelemään ovelle. Ehkä hän voisi vielä tavoittaa Robertin ja sanoa tälle suorat sanat.

 

Ulos päästyään Catherinea tervehti jokseenkin odottamaton näky. Robert oli kahvilan edustalla hyvinkin läheisissä tunnelmissa vaalean naisen kanssa. Jos tämä oli hänen tuleva vaimonsa, raskaus ei ainakaan ollut kovinkaan pitkällä. Halaileva pari ei ollut nähnyt Katea, joten hän sujahti nopeasti lähimpänä olevan pylvään taakse. Se ei ollut järin iso, ja jos jompikumpi pariskunnasta sattuisi katsomaan hänen suuntaansa, hän todennäköisesti tulisi nähdyksi. Mutta Kate oli valmis ottamaan sen riskin, hän halusi tietää mitä seuraavaksi tapahtuisi.
Vaalea nainen suuteli nopeasti Robertia, tarttui tätä kädestä ja hymyili selkeästikin hymyä, jota hymyili rakastunut ihminen. Kate ei voinut mitään pienelle ärtyneisyyden kipinälle joka kutitteli hänen sisuksiaan.
"Mennäänkö nyt leffaan, Robbie?" nainen kujersi ja kosketti Robertia kevyesti olkapäästä. Rob virnisti ja nyökkäsi, pari lähti kävelemään kohti punaista, uudennäköistä Porschea. Kate pyöritteli silmiään ja astui pois piilostaan. Tuskin kumpikaan kyyhkyläisistä enää kääntyisi katsomaan häntä, joten hän voisi näyttäytyä. Ripein askelin Catherine marssi kahvilan toiselle puolelle oman pienen ja rähjäisen autonrumiluksensa luo tuntien helpotusta siitä, että oli jättänyt autonsa pienemmälle parkkipaikalle, eikä kahvilan eteen.
Istuessaan autossaan Kate alkoi miettiä asioita, hän ei tiennyt mitä tehdä nyt. Asianajajaan hänellä tuskin olisi varaa, hänen olisi yritettävä selvittää asia jollakin muulla keinolla. Zacharystä hän ei kuitenkaan luopuisi missään tapauksessa, ennen kuin hänet pakotettaisiin viranomaisten taholta. Robert oli varakas ja hänellä oli kaikki mahdollisuudet palkata säälimätön huippujuristi, mutta se ei pelottanut Catherinea. Hän ei ainakaan ollut typerä ja huolimaton niin kuin Robert!
Juuri kun nainen oli käynnistämässä autoaan, hänen puhelimensa soi. Kaivettuaan kännykkänsä taskustaan Kate ihmetteli hetken miksi koulusta soitettiin hänelle tähän kellonaikaan. Kello oli jo minuuttia vaille puoli kuusi, eikä kukaan järkevä ihminen enää olisi koulussa työskentelemässä.
"Hei Catherine. Anteeksi että soitan näin myöhään, mutta pidin äskettäin vanheimpainiltaa kakkosluokkalaisille. Mietin tässä, että voisitko tulla juttelemaan minun kanssani vielä tänään? Asia koskee Zacharya", rehtorin ääni oli ystävällinen, mutta Kate oli aistivinaan, ettei naisen kerrottava tainnut olla positiivista. Poika oli ollut koulun jälkeen pelaamassa jalkapalloa reilun tunnin ajan ja sen jälkeen ainakin toivon mukaan mennyt kotiin tekemään läksyjä. Kate ei voinut jäädä yhtään pidemmäksi aikaa kaupungille, hänen oli käytävä tarkistamassa miten Zachary voi, ennen kun hän voisi lähteä tapaamaan rehtoria.
"Käyn nopeasti kotona katsomassa Zachia, mutta olen siellä varmastikin hieman kuuden jälkeen", Kate sanoi puhelimeen. Hänen pitäisi ehkäpä yrittää taikoa Zacharylle nopeasti jotain syötävää ja vaihtaa vaatteensa ennen kuin hän lähtisi tapaamaan rehtoria. Zacharyn rehtori oli samalla Katen oma pomo, joten oli jokseenkin outoa mennä keskustelemaan rehtorin kanssa omasta lapsestaan.
 

Kävellessään koulun käytävällä kohti rehtorin kansliaa, Kate alkoi hieman hermostua. Mistähän tässä voisi olla kyse? Zach oli toki hieman kapinnallinen luonne ja saattoi tehdä jonkinlaisia kepposia ja jekkuja muille, mutta tähän mennessä rehtori ei ollut koskaan ottanut häneen yhteyttä siksi, että Zachary olisi tehnyt jotain ikävämpää.
"Rouva Delaney?" Catherine huhuili rehtorin kanslian ovelta. Rehtori ei näkynyt istuvan työpöytänsä takana, eikä vastannut hänen huhuiluunsa, mutta Kate päätti astua sisään huoneeseen. Huone oli rento rehtorin kansliaksi, lähestulkoon olohuonemainen. Kate oli hieman huvittuneena katselemassa rehtorin kissakalenteria, kun rehtori kiirehti huoneeseen.
"Anteeksi että en ollut täällä kun tulit, olin syömässä hieman hiukopalaa, sillä minulla on vielä hieman töitä tämänkin jälkeen. Istu toki", rehtori istahti omaan tuoliinsa pöytänsä takana ja loi hieman epäilevän katseen pöydän toiselle puolelle istahtaneeseen Catherineen.
"Meillä on ilmennyt ongelmia Zacharyn kanssa. Tänään toisella välitunnilla Zachin luokse tuli joku mies, välituntivalvojan mentyä kysymään mitä asiaa miehellä oli, tämä oli vain todennut että oli Zacharyn tuttava ohikulkumatkalla ja tuli moikkaamaan", rehtori kertoi vakavin ilmein. Katen sisällä kiehui, hän tiesi varsin hyvin kenestä oli kyse. Miten Robert oli kehdannut tulla tapaamaan Zacharya koululle, vielä silloin kun hän itsekin oli ollut paikalla!
"Miksette tulleet heti kertomaan minulle tästä?" Kate kysyi lähes vihaisesti rehtorilta. Mitä jos Robert oli kertonut Zachille olevansa tämän isä?
"Välituntivalvoja tuli puhumaan minulle ja ajattelin puhua sitten sinulle asiasta tuntien loputtua, mutta en sitten ehtinytkään kun vanhempainilta vaati valmisteluja", rehtori selitti hieman huolestuneen näköisenä. Kate alkoi pelätä, ettei kyse ollutkaan vain Robertin vierailusta, vaan jostain muustakin.
"Zachary käyttäytyi tämän miehen tavattuaan todella ikävästi. Hän läimäisi vierustoveriaan äidinkielen tunnilla ilman syytä, lisäksi hän haistatteli opettajalle ja käyttäytyi muutenkin uhkaavasti. Emme voi antaa tälläisen jatkua. Tiedätkö sinä, olisiko tällä miehellä kenties ollut jotain ikävää asiaa? Luulen, että pojan käyttäytyminen johtui tuosta tapaamisesta" rehtorin katse tämän puhuessa tuntui Katesta tuomitsevalta, vaikka hän tiesi kyllä rouva Delaneyn olevan ymmärtäväinen ja asiallinen ihminen. Kate huokaisi syvään ja mietti, olisiko järkeä kertoa kuka lasta tapaamassa käynyt mies oli.
"Se mies, joka kävi Zachin luona päivällä, oli todennäköisesti hänen isänsä, Robert Keaton. Hän saattoi kertoa pojalle olevansa tämän isä, tai jotain muuta mikä sai Zacharyn pois tolaltaan..." Catherine ei tiennyt mitä tarkkaanottaen olisi sanonut, hän ei halunnut kertoa liikaa, mutta ei myöskään jättää rehtoria pimentoon tilanteesta.
"Zach ei tunne isäänsä", Kate lisäsi hieman katuvainen ilme kasvoillaan. Olihan se todennäköisesti asioista tietämättömän mielestä outoa, että pojan isä oli elossa, eikä lapsi tuntenut häntä. Rehtorin ilme ei kuitenkaan paljastanut juuri mitään siitä, mitä tämä parhaillaan ajatteli.
"Vai niin... No, haluan kuitenkin vielä painottaa, että emme hyväksy enää Zacharylta tälläistä käytöstä poikkeuksellisissakaan tilanteissa, joten toivottavasti mainitset asiasta pojalle. Itse opettajanahan tiedät nämä asiat... Puhuttelin poikaasi hetken päivällä, joten hän kyllä tietää että asiaan on reagoitu. Mutta jos tässä on kyse selvittämättömistä perheriidoista... Sanotaanko, että ymmärrän kyllä perheasioiden voivan kärjistyä todella ikäviksi. Emme anna Zacharylle nyt mitään suurempaa rangaistusta, kunhan hän nyt vain ymmärtää, ettei tälläistä käytöstä tule jatkaa", rehtori yritti hymyillä, mutta hymy jäi puolitiehen. Catherine kyllä muisti miten rehtorilla itsellään oli ollut ikävä avioero kaksi vuotta sitten, mies oli jopa tullut koulun pihalle huutelemaan. Siihenhän rouva Delaney oli todennäköisesti viitannut puhuessaan siitä, että ymmärsi tilannetta. Tässä ei kuitenkaan ollut kyse vain vanhempien välisestä sotkusta, kyse oli pojan huoltajuudesta. Ties mitä valheita Rob oli yrittänyt välitunnilla syöttää Zacharylle!
"Ymmärrän kyllä, rouva Delaney. Puhun pojalle asiasta. Uskon, ettei hän jatkossa tule lyömään ketään tai puhu epäkunnioittavasti", Kate nousi tuolista, hyvästeli rehtorin ja lähti kohti kotia. Hänen oli saatava tietää, mitä Rob oli sanonut Zacharylle.
 

Kotiin päästyään Kate alkoi pelätä asian esilleottamista Zachin kanssa. Häntä pelotti kuulla mitä Robert oli heidän pojalleen kertonut. Robertin tuntien Catharine tiesi varsin hyvin, ettei mies kaihtanut keinoja päästäkseen tavoitteeseensa, joten tämä saattoi hyvinkin käyttää hyväkseen lapsen herkkäuskoisuutta.
Zachary oli jo valmistelemassa nukkumaanmenoa, kun Kate vihdoin otti itseään niskasta kiinni, meni poikansa huoneeseen ja istahti tämän sängylle.
"Zach... Kuulin, että tänään koulussa oli tapahtunut hieman ikävyyksiä", hän aloitti varovasti. Edes Zachin äitinä hän ei osannut ennustaa miten poika tulisi reagoimaan hänen asiaansa, Zachary oli yleensä melko kiivas ja temperamenttinen, jos hän tunsi itseensä kohdistuvan yhtään negatiivista kommenttia, poika oli heti puolustamassa itseään turhankin kiivaasti.
"Joo... Mä löin Patrickia. Pyysin kyllä anteeks", Zach katsoi varpaisiinsa selkeästi sen näköisenä, että katui tapahtunutta. Se oli uutta, usein Zach piti pintansa joka tapauksessa ja kiisti tehneensä mitään väärää, oli kyse sitten mistä tahansa. Catherine katsoi poikaansa hieman yllättyneenä ja päätti jatkaa puhumista.
"Kunhan et enää jatkossa lyö ikinä ketään, etkä ole törkeä opettajillesi. Lupaathan? Kuulin myös, että tänään välitunnilla joku mies kävi tapaamassa sua", Kate toivoi viimeiseen asti, ettei Robert ollut paljastanut pojalle isyydestään mitään. Zachin ilme synkkeni entisestään.
"Joo. Joku ihme tyyppi tuli selittään mulle, miten pääsen pian pois ikävän äidin luota ja voin muuttaa hienoon kartanoon. Sitte joku ope tuli paikalle ja ihmetteli kuka se tyyppi oli, se sano että on mun kaveri, vaikken mä ees tie kuka se on. Sit se vaan lähti pois. Eihän se tuu viemään mua pois kotoo? En haluu mihinkään kartanoon", Zacharyn kasvoilta paistoi selkeä ahdistuneisuus hänen puhuessaan. Miten Robert oli saattanut! Pelotteli poikaa ilman mitään syytä. Onneksi hän ei silti ollut kertonut olevansa Zachin isä, se tästä olisi vielä puuttunut. Pojan puheiden mukaan vaikutti aika selkeältä, että Robert oli luullut Zachin tietävän miltä hänen isänsä näyttää ja siten tunnistaneen tämän. Mutta Zachary ei ollut koskaan nähnyt edes valokuvaa isästään, kyselytkin olivat loppuneet jo pari vuotta sitten, kun Kate ei yksinkertaisesti ollut kertonut mitään Robertista. Toisinaan nainen oli pohtinut oliko tekemässä virhettä kieltäessään pojalta isän, mutta tänään hän oli varmistunut siitä, ettei todellakaan ollut tehnyt väärin, Robert oli hyvin inhottava mies.
"Älä pelkää, kukaan ei vie sua yhtään minnekkään. Jos se mies vielä lähestyy sua, huuda kovaan ääneen apua ja soita mulle", Kate sanoi hiljaa. Zacharyn pelokas ilme muuttui pieneksi hymyksi. Kate oli ylpeä pojastaan, tämä oli toiminut tänään väärin, mutta jokseenkin ymmärrettävästi tilanteen ollessa mikä on. Poika oli selkeästikin pelännyt, eikä tiennyt miten olisi kanavoinut tunteen.
"Rakas, mene nyt nukkumaan, kaikki menee ihan hyvin", Catherine sanoi peitellessään poikansa sänkyyn. Hän tiesi, ettei Zachary ollut enää halunnut reiluun vuoteen iltasatua, mutta päätti kuitenkin yrittää. Kate nosti lattialla lojuvan Harry Potterin poikansa näkyville ja ennen kuin hän ehti edes kysyä haluaisiko Zach kenties iltasadun, poika nyökkäsi hymyillen.
Kate alkoi lukea kirjaa, hän luki vajaat kymmenen minuuttia kunnes varmistui että poika nukkui. Hän asetti kellon soittamaan viittä yli kahdeksalta, suuteli poikaansa otsalle ja lähti huoneesta. Hän itse tuskin tulisi nukkumaan hyvin tänä yönä.

_____________________________________________________________________________________

Kiitos edelliseen osaan kommentoineille, edelleenkin odotan uusia kommentteja lukijoilta!
Vastauksena kuvapyyntöihin, kuvia ei ole tulossa lisää vielä seuraavaan osaan, mutta sen jälkeen lupaan harkita kuvien määrän lisäämistä.
Kuvia tähän osaan muokkasin jonkun verran, mutta kuvanmuokkausohjelmani ei ole mitään aivan huippulaatua (netistä ladattava ilmaisohjelma) eikä tosiaan ole varaa ostaa kuvanmuokkausohjelmaa, joten toivon, että kuvat ovat nyt katseenkestäviä.
Kiitos lukijoille. :)