Macy oli juuri ehtinyt kotiinsa pitkän työpäivän jälkeen, kun hän huomasi unohtaneensa kotona tehtävää työtä varten laadittuja dokumentteja työpaikalleen. Hänen olisi saatava työ tehdyksi seuraavaan aamuun mennessä, joten ei auttanut mikään muu, kuin lähteä takaisin työpaikalle ja hakea tarvittavat paperit.
Ajettuaan toimistorakennuksen pihalle, Macy havaitsi asianajotoimiston ikkunoista kuultavaa valoa. Kello oli puoli kymmenen illalla, kuka ihme työpaikalla voisi vielä olla? Hän oli puolisen tuntia sitten lähtenyt paikalta viimeisenä, tai ainakin hän oli ajatellut olevansa viimeinen.. Ehkä herra Williams, hänen osastonjohtajansa, oli vielä tullut tekemään jotain, oikeastaan kukaan muu ei ollut kovinkaan mahdollinen vaihtoehto. Macy asteli hieman häpeissään rakennuksen oville, vetäisi kulkukorttinsa lukijasta ja astui hissiin. Jos herra Williams oli toimistolla, tämä näkisi nyt, että aina niin täydellinen neiti Kerrigankin sortui joskus tekemään virheitä. Macy tavoitteli ylennystä ja oli jo pitkään pyrkinyt toimimaan varsinkin herra Williamsin läsnäollessa erittäin esimerkillisesti. Hänen lisäkseen ylennystä tavoitteli muutama muukin asianajaja, mutta kaikki muut olivat miehiä. Macy tiesi, että herra Williams nostaisi tällä kertaa parempiin tehtäviin mieluummin naisen kuin miehen, sillä hän oli antanut viimeiset kolme kertaa parhaimmat työtehtävät miesasianajajille. Macy oli melko varma, että tällä kertaa häntä onnistaisi, työpaikka oli lähes sadan prosentin varmuudella hänen, jos hän suorituisi kaikista tehtävistään kunnialla! Jos niin kummallisesti pääsisi käymään, ettei hän saisikaan ylennystä, hän alkaisi harkita oman toimiston perustamista tosissaan. Pitkään Macy ei jaksanut tavallista puurtamista, parempaankin kun hänellä oli resursseja! Hän oli johtajatyyppiä ja johtaja hänestä joskus vielä tulisikin.

Noustessaan hissistä toimistonsa kerroksessa, Macy huomasi yllätyksekseen ettei työpaikalla viimeisenä ollutkaan herra Williams, vaan toimistoapulainen Frank Levine. Komea nuori mies oli työskennellyt Brown & Williamsilla vasta parisen viikkoa, mutta Macy oli ehtinyt kiinnittää tähän huomiota. Nuorukainen oli hyvinkin viehättävä, eikä punapää pistäisi pahakseen, jos mies pyytäisi häntä ulos syömään...
"Hei!" Frank huudahti nähdessään Macyn lähestyvän häntä. Punahiuksinen nainen vilkuili ympärilleen kuin varmistuakseen ettei herra Williams tai kukaan muukaan arvoasteikossa ylempänä oleva todellakaan ollut paikalla.
"Hei Frank", Macy hymyili ja käveli oman nurkkauksessa sijaitsevan työpisteensä luokse. Hän oli pitkään odottanut omaa toimistohuonetta, mahdollisen ylennyksen myötä hän todennäköisesti saisi sellaisen. Toistaiseksi piti tyytyä tähän ankeaan nurkkaukseen, edes kasvit ja maalaukset eivät piristänet ankean harmaata huonetta.
"Miksi olet täällä näin myöhään?" Macy jatkoi etsien työpöytänsä laatikoista oikeaa mappia. Löydettyään sen, hän nosti mapin pöydälle ja selasi sen läpi varmistuakseen, että jokainen tärkeä paperi oli tallella.
"Olin viimeistelemässä herra Brownin aikataulua huomiselle... Jäikö sulta jotain?" Frank istahti Macyn työpöydälle hymy kasvoillaan. Macy kohotti yllättyneenä kulmakarvojaan, Frank ei ollut koskaan vastannut hänelle muuta kuin korkeintaan kahdella sanalla, saatika että olisi jatkanut keskustelua.
"Tämä mappi vain..." Macyn kasvot näyttivät äkkiä huolestuneilta, mapissa ei ollutkaan kaikkia tarvittavia papereita, vaikka hän oli varma, että oli koonnut mapin kuntoon päivällä.
"Tietkö sä missä on tämän jutun liitteet 16 ja 22?" hän kysyi Frankilta aavistuksen ahdistuneena. Hän ei jaksanut pitää yllä tavallista ankaraa rooliaan, ahdistuneisuus papereiden katoamisesta kasvoi hetki hetkeltä.
"En mä kyllä tiedä... Ehkä sunkaan ei pitäis välittää niistä nyt", Frank katsoi vaativasti Macya, joka otti pari askelta kohti pöydänreunalla istuvaa miestä pyytääkseen tätä lähtemään kotiin. Ennen kuin hän ehti sanoa mitään, Frank tarttui Macya kädestä ja katsoi tätä flirttaileva pilke silmissään.
"Mä oon huomannu sun katseet... Mun mielestä sä oot todella viehättävä nainen", Frank puhui matalalla äänellään viettelevään sävyyn, eikä Macy vastustellut nuorukaisen sulkiessa hänet syliinsä. Irlantilaisnainen ei tiennyt mitä olisi tehnyt tai sanonut, hänellä ei ollut mitään tätä tilannetta vastaan, mutta työpaikalla..! Jos he päätyisivät tekemään jotain toimistolla ja jäisivät kiinni... Macy ei uskaltanut edes ajatella ankaraa herra Brownia sättimässä häntä. Suhde alempiarvoiseen työntekijään olisi myös häpeällistä, Brown & Williamsilla ei katsottu hyvällä minkäänlaisia työntekijöiden välisiä suhteita. Ei Macy oikeastaan edes halunnut suhdetta Frankin kanssa, mutta iltaa piristämään tästä varmasti kyllä olisi.
"Ei me täällä voida... Haluutko tulla mun luokse?" Macy vetäytyi Frankin vankasta otteesta vienosti hymyillen. Hän tiesi, että oli tekemässä virheen pyytäessään nuorukaisen kotiinsa, mutta hän ei ollut tarpeeksi vahva vastustaakseen Frankia tänä iltana.

Aamulla tieto yön tapahtumista iski Macya kuin leka. Hän oli ollut sängyssä Frank Levinen kanssa! Ahdistuneena punapää nousi istumaan sängyllään ja havaitsi Frankin jo olevan hereillä. Mitä hän nyt tekisi? Mitä jos Frank olettaa, että he ovat nyt pari?
"Huomenta", mies hymyili leveästi ja katseli vieressään makaavaa naista selvästikin riemuissaan. Tänään Macylla ei varsinaisesti ollut määrättyjä työtunteja, mutta hänen pitäisi toimittaa erään pariskunnan avioeroa koskevia lausuntoja herra Williamsille iltaan mennessä. Samassa hän muisti, ettei ollut ottanut papereita mukaansa toimistolta lähtiessään kotiin Frankin kanssa. Mitä jos herra Williams oli käynyt katsomassa hänen pöydällään levällään olevia papereita ja huomannut, ettei työ ollutkaan vielä valmis, eikä hän ollut edes jatkanut sitä illan aikana kotona! Hän ei kestäisi sitä häpeää.
Macy hieroi päätään ja toivoi, ettei orastava päänsärky yltyisi kamalaksi jomotukseksi, sillä hän oli unohtanut ostaa särkylääkkeitä paketin loputtua kolme päivää sitten.
"Eikö sun pitäis olla töissä?" nainen kysyi hiljaa vieressään löhöilevältä nuorelta mieheltä. Puoli yksitoista torstai-aamuna, Frankin kaltaiset toimistoapulaiset eivät taatusti saaneet pitää kotityöskentelypäiviä keskellä viikkoa.
"Mmm, joo. Mitäköhän kello on? Perhana sentään!" Frank ulvahti, nousi ylös sängystä ja alkoi vetää farkkuja jalkaansa. Kello oli puoli yksitoista ja tietystikin Frankin olisi pitänyt olla töissä jo aikoja sitten.
"Tavataanko illalla uudestaan?" nuorukainen katsoi Macya toiveikkaana. Niimpä niin, tätä punapää olikin pelännyt. Hän ei halunnut seurustelusuhdetta Frankin kanssa! Ensinnäkin ikäeroa oli liikaa, eikä hän halunnut seurustella tulevan työntekijänsä kanssa.
"En mä oikein tiedä... Mulla on kiireitä ja..." Macy kohautti olkapäitään ja nousi sängystä aikomuksenaan mennä suihkuun heti, kun Frank oli lähtenyt asunnosta.
"Jaaha, olinko vain viihdettä sulle? En kelpaakaan kunnon suhteeseen! Helvetin ämmä..." Frank katsoi raivokkaasti punahiuksista naista, häntä ei kohdeltaisi näin!
Macy meinasi pienen ohikiitävän ajan antaa periksi ja suostua tapaamaan Frankin illalla, mutta päätti, ettei antaisi miehen tahdon mennä omansa yli. Jos hän kerran sanoi ei, se oli silloin ei.
"Ihan sama mulle nyt. Ala vetää. En halua tapailla sua. Odotan myös, ettei tästä kuule kukaan toimistolla", Macy vetäytyi roolinsa taakse ja oli taas sama ankara, vaativa nainen joka yleensä työpaikalla oli totuttu näkemään.
"Niinkö? Aivan varmasti kerron ihan jokaiselle tyypille toimistolla. Odotapas vain!" Frank ärähti lähtien juoksemaan portaita alas. Macy odotti, kunnes hän kuuli oven pamahtavan ja lyyhistyi sitten sängylle itkemään.
 

Rauhoituttuaan Macy suunnisti kohti kuntosalia. Hän ei ollut mikään aivan intohimoinen urheilija, mutta kuntoilu vei tehokkaasti ikävät ajatukset muualle. Lenkilläkin hän kävi aina silloin tällöin, mutta kuntosalilla käyminen toi vielä mukavamman olon. Työpaikka tehtävineen saisi odottaa kunnes hän olisi valmis.
Pukuhuoneessa Macy tutkaili itseään peilistä arvostellen. Hän oli kieltämättä kaunis, aidot punaiset hiukset olivat upeat, pisamaisessa vaaleassa ihossa ei ollut epäpuhtauksia, kasvonpiirteet olivat kauniit, varsinkin silloin kun hän hymyili... Vartalossa ei ollut valittamista, muuten hoikkaa kehoa oli siunattu kookkaalla povella ja pituuttakin löytyi enemmän kuin keskivertonaiselta. Hoikka Macy ei aina ole ollut, teini-ikäisenä hän taisteli paino-ongelmien kanssa, mutta kerran kilot karistettuaan hän ei ollut sallinut itsensä lihoa uudelleen. Tarkkaa kunto-ohjelmaa hänen ei tarvinnut enää noudattaa, mutta ruokansa suhteen Macy oli äärimmäisen tarkka. Hän ei juurikaan syönyt muuta kuin salaattia ja joi vettä.
Astellessaan ulos pukuhuoneesta, punapää oli vähällä törmätä pyyhkeitä kantavaan kuntosalinomistajaan.
"No hei Macy! Mitä kuuluu? Olin tässä viemässä pyyhkeitä miesten pukuhuoneeseen" mukava Jacob Cooper tervehti naista leveästi hymyillen. Macy oli aina pitänyt kuntosalinomistajaa oikein miellyttävänä miehenä, tämä jäi helposti keskustelemaan kuntosalin asiakkaiden kanssa ja teki itse suuren osan paikan töistä, vaikka oli niin varakas, että helposti olisi voinut palkata haluamansa määrän työntekijöitä ja nauttia itse sikareista uima-altaalla.
"Hei! Ihan hyvin tässä menee. Ajattelin jalkoja treenailla", Macy vastasi ja pujahti herra Cooperin ohitse lähimmälle kuntolaitteelle. Useimmiten Macy käytti juoksumattoa ja uima-allasta, mutta tänään hän tarvitsisi rankempaa treeniä. Herra Cooper sentään älysi olla jatkamatta keskustelua ja häipyi miesten pukuhuoneeseen pyyhkeidensä kanssa. Macy ei olisi jaksanut keskustella pidempään kenenkään kanssa, eikä olisi kestänyt varsinkaan niin ylipirteää ihmistä kuin Jacob Cooper.
Jalkatreeniä tehdessään Macy mietti Frank Levineä. Macy oli yhtä syyllinen yön tapahtumiin kuin Frank, mutta silti punapää tunsi raivon kiehuvan sisällään. Hän yli ylempänä työpaikan arvoasteikossa kuin Frank, eikä hän olisi saanut vastata miehen flirttiin saatika kutsua tätä kotiinsa. Niin hän oli kuitenkin tehnyt ja nyt hänen oli paikattava virheensä ennen kuin toimistoapulainen ehtisi kehuskelemaan viime yöstä ympäri Brown & Williamsia. Häntä ei todellakaan nöyryytettäisi omalla työpaikalla!
Päättäväisenä Macy istui treenaamassa puolitoista tuntia, peseytyi ripeästi ja suunnisti kohti kotiaan aikomuksenaan vielä lähteä työpaikalle hoitamaan asiat parhain päin.

Hienoimpaan housupukuunsa pukeutuneena Macy marssi kohti herra Williamsin toimistoa. Herra Brown ja herra Williams olivat kummatkin tasavertaisia osakkaita, mutta kummallakin olivat omat vastuualueensa ja Macyn onneksi miehistä mukavampi, herra Williams, vastasi hänen alueestaan.
Miehen sihteerin kehotettua astumaan sisään, Macy avasi oven ja marssi suoraan harmaahapsisen miehen luokse. Hän oli tarkasti suunnitellut sen, mitä hän sanoisi ja tekisi, suunnitelma onnistuisi pomminvarmasti.
"Hei, herra Williams. Minulla on melkoisen ikävää kerrottavaa..." Macy aloitti hiljaisella, lähes tärisevällä äänellä yrittäen välttää katsekontaktia pomoonsa.
"Istu toki, neiti Kerrigan. Mikä on ongelmana?" ystävällinen, lähes eläkeikäinen herra Williams puhui tasaisella, lohduttavalla äänellään. Macy tunsi tyytyväisyyttä, herra Brownia olisi huomattavasti vaikeampi vakuuttaa tästä asiasta.
"Minua on ahdisteltu toimistossa. Frank Levine puhui minulle vihjailevasti ja kosketteli minua sopimattomasti kun olin työskentelemässä", Macy tavoitteli ääneensä haavoittuvaisuutta ja pelkoa. Kovinkaan hyvä näyttelijä hän ei ollut, mutta uskoi silti pystyvänsä harhauttamaan herra Williamsin kaltaista höperöä pappaa.
"Niinkö? Nuoriherra Levine vaikuttaa asialliselta työntekijältä, olen hyvin yllättynyt. Mutta jos asia todella on näin, minun on puututtava siihen. Sinun sanallasi on suuri painoarvo, olethan ollut meillä jo jonkin aikaa töissä ja pidän sinua oikein luotettavana työntekijänä", herra Williams nousi tuolistaan, käveli työntekijöiden tietoja sisältävän kaapiston luokse ja etsi sieltä Levinen kansion.
"Katsotaampa... Herra Levinellä on menneisyydessään yksi pahoinpitely ja häntä kohtaan on nostettu myös kanne häirinnästä... Miksiköhän en kiinnittänyt näihin tietoihin huomiota silloin, kun herra Brown halusi palkata tämän nuorukaisen... Ikävää, ikävää..." herra Williamsin tutkiessa kansiota mietteliäänä, Macy oli enemmän kuin yllättynyt miehen sanoista. Hänellä ei ollut aavistustakaan, että Frankilla oli papereissaan tälläisiä asioita! Tämähän vain jouduttaisi hänen asiaansa, nainen oli riemuissaan sopivasta sattumasta.
"Niinkö? En tiennytkään hänen menneisyydestään. Toivottavasti hän ei ole kiusannut muita naisparkoja!" Macy yritti parhaansa mukaan näyttää surkealta ja loukatulta, ilmeisesti se tepsi, sillä herra Williams käveli naisen viereen, nosti kätensä lohduttavasti tämän olkapäälle ja hymyili lempeästi.
"Hoidan kyllä tämän asian. Frank Levine ei tule enää tässä toimistossa ahdistelemaan ketään, puhun herra Brownin kanssa tämän nuorukaisen erottamisesta", vanha mies oli selvästikin uskonut kaiken mitä Macy oli sanonut.
"Kiitos", punapää hymyili kiitollisena herra Williamsille, hyvästeli tämän ja poistui toimistosta. Matkalla omaan työpisteeseensä, hän sattui törmäämään Frank Levineen - mies seisoi ystävänsä työpöydän äärellä hymyillen.
"Tässä juuri kerroin Ericille eilisillasta", Frank virnisti ja työpöytänsä ääressä istuva Eric naurahti hieman vaivaantuneena.
"Mistä eilisillasta? Mitä oikein tarkoitat? Et voi levittää minusta perättömiä huhuja, senkin paskiainen! Eikö se jo riitä, että olet ahdistellut minua?" Macy huudahti raivokkaana Frankille, jonka hymy tipahti kasvoilta nopeasti. Ennen kuin mies ehti vastata mitään, Macy käveli arvokkaasti työpisteeseensä, istuutui tuoliinsa ja napsautti tietokoneensa auki tyytyväinen hymy huulillaan.

______________________________________________________________________________

Kommentit ovat jälleen enemmän kuin toivottuja! 
Seuraavassa jaksossa käsitellään taas Flanniganien elämää, pikkuhiljaa näiden kolmen naisen elämät myös alkavat koskettaa toisiaan...
Joulun takia seuraava jakso voi siirtyä jopa tammikuun puolelle, mutta yritän saada sen valmiiksi jo ennen uuttavuotta. :) Hyvää joulua kaikille!